Lähtökohta: Japanin kielen opiskelu siis kiinnostaa … Japanin kieli on japaniksi nihon-go tai nippon-go ja opiskeleminen benkyoo ja kun genetiivimuodon pääte on no, niin japanin kielen opiskelu on nihon-go no benkyoo. Opiskelija on japaniksi gakusei, joten japanin kielen opiskelijana olet japaniksi nihon-go no gakusei. Kun opettaja on japaniksi kyooshi, niin japanin kielen opettaja on vastaavasti nihon-go no kyooshi. Opettajaa puhutellaan kuitenkin kunnioittavasti sanalla sensei. Japanin kieli on ainutlaatuinen: Japanilaisilla ei siis ole suoranaisia kielisukulaisia. Suomalaista japanin opiskelijaa kuitenkin ilahduttaa havaita ääntämyksellisiä ja kieliopillisia yhtäläisyyksiä suomen ja japanin kielten välillä. Edelliseen kuuluvat mm. samoin ääntyvät vokaalit a, i , u, e ja o - u on tosin suppea meidän u:n ja y:n välillä - ja samoin ääntyvät sanat kuten hana (kukka; nenä), himo (nauha), kutsu (kenkä), risu (orava), sora (taivas), tori (lintu) - sanoja on useita satoja. Kieliopillisia yhtäläisyyksiä ovat mm. nimisanojen eli substantiivien artikkelittomuus ja taivutus - suomessa sijamuodot, japanissa postpositiot. Esim. talo on japaniksi ie, talon ie no ja talosta ie kara. Toisaalta japani on sekakieli: Japanin kielessä on aineksia kiinasta - sanamerkit ja niiden ns. kiinalaiset ääntämiset (on-yomi) - sekä länsimaisista kielistä - pan (leipä), tabako (tupakka), tsubon (housut), sauna (sauna), wain (viini). Viime vuosikymmeninä japanin kieleen omaksutut lainasanat ovat useimmiten peräisin englannin kielestä, joskin ne on 'japanilaistettu', jolloin sana on lyhentynyt - televisio on terebi, terroristi on tero, lakko suto, mielenosoitus demo, joukkoviestintä masukomi - tai tavukirjoituksesta johtuen pidentynyt - joulu on kurisumasu, katu sutoriito. Japanin kirjoitusjärjestelmä muodostuu kiinalaisista kanji-sanamerkeistä ja niistä pelkistetyistä hiragana- ja katakana-tavumerkeistä. Omaksuminen on merkkien suuren määrän vuoksi aikaa vievä mutta antoisa prosessi - pakollisia kanjeja on noin 2.000 ja hiragana- sekä katakana-tavumerkkejä kumpiakin perusmuodossaan 46, muunnelmat ja päätavu-aputavu -yhdistelmät mukaan lukien toista sataa. Omaksumisen osa-alueita ovat merkkien tunnistaminen ja lukeminen - kanji-sanamerkeillä on useita ääntämisvaihtoehtoja - sekä kirjoittaminen - kukin merkki koostuu vedoista, joita on yhdestä jopa moneen kymmeneen ja niitä kirjoittavan on noudatettava kunkin merkin kohdalla määrättyä järjestystä - siis opittava se. Japanin ääntäminen on suomalaiselle suurelta osin helppoa. Jo mainittujen vokaalien lisäksi, jotka voivat olla lyhyitä tai pitkiä, myös perustavujen konsonantit - yksin moto (alkuperä) tai kaksoiskonsonantteina motto (enemmän) - ääntyvät totutusti paitsi s, joka i:n edessä on aina suhuässä ja kirjoitetaan kirjaimilla shi ja ti, joka kirjoitetaan kirjaimilla chi ja äännetään tsi, sekä tu, joka kirjaimilla kirjoitetaan ja myös äännetään tsu. H kirjoitetaan u:n edessä fu. R taas on aina hyvin pehmeä. Verbistä desu (olla) su-tavun u jää ääntymättä, samoin muiden verbien nykyaikamuodon päätteestä -masu. U:n lisäksi myös i on heikko mm. verbien menneen aikamuodon päätteessä -mashita, joka siis ääntyy 'mashta'. Muunnelmatavuissa esiintyvä soinnillinen s merkitään joko j:llä tai z:lla, mutta kumpikin äännetään ampiaisen surinaa matkien eli kuten englannin kielen j. Päätavu-aputavu tapauksissa samaan tavuun kuuluu kaksi eri konsonanttia tyyliin kya, kyu, kyo - y on = suomen j. Maansa pääkaupungin nimen Tokyo japanilainen ääntää 'tookjoo'. Tavujako poikkeaa suomen kielen tavujaosta, sillä japanissa ei ole diftongeja - sana ai (rakkaus) on kaksitavuinen a-i - ja sana Tokyo tavutetaan To-kyo. Sanan paino on ensimmäisellä tavulla paitsi jos sen edessä on kohteliaisuutta osoittava etuliite - o- tai go - ohayoo gozaimasu (hyvää huomenta), jolloin paino on toisella tavulla Japania puhutaan monotonisesti, vain kysymyslauseiden lopussa - soo desu ka? (niinkö?) sävelkorkeus saattaa nousta tai jopa laskea. Sanaluokat: Japanin sanaluokat ovat karkeasti ottaen samat kuin muissakin kielissä eli nominit, verbit ja partikkelit. Nomineja ovat substantiivit eli nimisanat - hana (kukka; nenä), Tokyo - pronominit eli asemosanat - watashi (minä), kore (tämä - esineistä ja asioista) - adjektiivit eli laatusanat - atarashii (uusi), shizuka (hiljainen) - ja numeraalit eli lukusanat - ichi (yksi), hitotsu (yksi). Japanin substantiiveilla ei siis ole artikkelia, mutta ei myöskään sukua eikä yleensä lukua. Pronomineista persoonapronomineja minä, sinä (anata), hän (kare; kanojo) … käytetään niukasti ja demonstratiivipronomineja - tämä, se, tuo - on useampia kategorioita. Adjektiiveja on kaksi ryhmää - toinen on ns. i-adjektiivit, joista edellä esimerkkinä atarashii, ja toinen ns. na-adjektiivit esimerkkinä shizuka. I-adjektiivien erikoisuutena on, että ne taipuvat aikamuodoissa. Numeraaleista 1-10 on kahdet muodot ja kappalemäärien ilmoittaminen tuottaa tuskaa, kpl-päätteitä on paljon. Verbit ovat transitiivisia - esim. hajimeru (aloittaa) - ja intransitiivisia - esim. hajimaru (alkaa). Taivutuksensa perusteella verbi kuuluu ryhmään 1, 2 tai epäsäännöllisiin. Aikamuotoja on kaksi: nykyaikamuoto eli preesens ja mennyt aikamuoto eli imperfekti. Muitakin muotoja on eli verbeissä on runsaasti opiskeltavaa. Helpottavaa kuitenkin on tietää, että japanin kielen verbit eivät taivu persoonamuodoissa. Partikkeleista keskeinen ryhmä muodostuu 'sijamuoto'postpositioista kuten jo mainitut no ja kara. Lauserakenne: Japanin kielen lauseissa predikaatin paikka on lauseen lopussa, joskin vielä senkin jälkeen voi olla jokin partikkeli kuten ka kysymyslauseissa. Muiden lauseenjäsenten paikka voi vaihdella, mutta yleensä lause alkaa subjektilla, joka saa wa päätteen. Seuraavaksi tulevat ajanilmaukset, jotka ovat useimmiten ilman mitään päätettä. Mikäli lauseessa on objekti, sen paikka on mahdollisimman lähellä lopussa olevaa predikaattia ja sen tunnistaa o-päätteestä. Paikka ym. sanat - lauseenjäseninä adverbiaaleja - sijoitetaan ajanilmausten ja objektin väliin. Otetaan esimerkkilause: Minä aloitan tänään tässä koulussa japanin kielen opiskelun. Japaniksi se on       Watashi wa kyoo kono gakkoo de tomodachi to nippon-go no benkyoo o hajimemasu. Siinä 'watashi wa' on subjekti (minä), 'kyoo' ajan adverbiaali (tänään), 'kono gakkoo de' paikan adverbiaali (tässä koulussa), 'tomodachi to' muu adverbiaali (ystäväni kanssa), 'nippon-go no' genetiiviattribuutti (japanin kielen), 'benkyoo o' objekti (opiskelun), 'hajimemasu' predikaatti (aloitan). Kysymyslauseeksi Aloitatko sinä … muuntuu vaihtamalla minä-sanan paikalle sinä (anata wa) ja lisäämällä lauseen loppuun kysyvä partikkeli ka. Eli saadaan tällainen lause:       Anata wa kyoo kono gakkoo de tomodachi to nippon-go no benkyoo o hajimemasu ka? Myönteinen vastaus kysymykseen kuuluu Hai, hajimemasu, kielteinen Iie, mada hajimemasen. Oheistoiminta: Japania ry ja Origami Finland ry tarjoavat Japani-aiheista oheistoimintaa, joka tukee japanin kielen opiskelua. Lisätietoja saa www-sivujen osiosta Japania tänään, uutisista ja tapahtumakalenterista. Jäsenyys Japania ry:ssä varmistaa Fin-Nippon -lehden, matkaedun Japaniin ym. alan etuja.