Japania ry Finland

Elämyksiin kuului koko Japanissa oloajan yleinen siisteys. Roskia ei näkynyt missään siitä huolimatta, että ostokset pakataan moneen kertaan. Roskakoreja oli huomattavan vähän, mutta eivät ne silti olleet täynnä. Ilmeisesti japanilaiset vievät pakkausjätteensä kotiin. Kauppakujilla, jalkakäytävillä tai portaikoissa ei myöskään näkynyt tupakantumppeja, ei tyhjiä pulloja eikä tölkkejä - ei edes töhryjä. Asemahallien ja junien lattiat kiilsivät puhtautta; ei hiekkaa, ei ilmaislehtiä, ei purukumimöykkyjä. Siistiä kokonaisuutta täydensivät japanilaisten tyylikäs pukeutuminen ja iloiset ilmeet. Nuorisokin käyttäytyi kunnolla ja örisijät loistivat poissaolollaan. Mainoksia tosin oli paljon ja pachinko-halleista tulviva musiikki äänekästä.

"Mieleen jäi myös japanilaisten tapa ottaa muut ihmiset huomioon, toisin kuin meillä", muistelee Raili Asikainen ja jatkaa: "Kaikkialla sai erittäin hyvää palvelua. Ja sitten - juuri kun japanilaiseen huomaavaisuuteen oli alkanut tottua, matka päättyi ja edessä oli paluu suomalaiseen arkitodellisuuteen. Se oli lievästi sanottuna järisyttävää!"

Japanilaiseen huomaavaisuuteen kuuluu hienona yksityiskohtana se, että junissa ja muissa julkisissa tiloissa kännykät eivät pirise eikä niihin puhuta. Kaikki pidättyvät kuin yhteisestä sopimuksesta. Suomalaisesta hiljaisuus tuntui taivaalliselta.

Matkaohjelma:
Pe 24.3. Lento AY077 Helsinki-Osaka.
La 25.3. Tulo Osakaan. Majoittuminen [Hotel Granvia Osaka, [4 vrk]. Lyhyt tutustuminen Osakaan.
Su 26.3. Kokopäivän retki Kiotoon.
Ma 27.3. Kokopäivän retki Naraan.
Ti 28.3. Kokopäivän retki Hiroshimaan ja Miyajimaan.
Ke 29.3. Siirtyminen Nagoyaan. Majoittuminen [Ekimae Mont Blanc Hotel, 2 vrk]. Lyhyt tutustuminen Nagoyaan.
To 30.3. Kokopäivän retki Iseen ja Tobaan.
Pe 31.3. Siirtyminen Itoon. Majoittuminen [Ryokan Baumhalle Wakatake, 1 vrk]. Japanilainen kylpy ja illallinen.
La 1.4. Lyhyt tutustuminen Itoon. Siirtyminen Tokioon. Majoittuminen [Dai-ichi Inn Ikebukuro, 4 vrk]. Lyhyt tutustuminen Tokioon.
Su 2.4. Kokopäivän tutustuminen Tokioon.
Ma 3.4. Kokopäivän retki Fuji-Yoshidaan ja Naganoon.
Ti 4.4. Omaa ohjelmaa Tokiossa.
Ke 5.4. Lento AY074 Tokio-Helsinki.

Ryhmäkuva Shogunin palatsin puistossa.

Ryhmä:
Pauli ja Raili ASIKAINEN (Espoo);
Carola HJELT (Helsinki);
Lea JÄMSÄ (Oulu);
Minja KOLU (Helsinki);
Pekka ja Saara KUNTTUNEN (Juankoski);
Arja KUUSINEN (Helsinki);
Heli KÄRHÄ (Helsinki);
Markku LAUSAMO (Helsinki);
Ulla NYLUND (Helsinki);
Jaana, Saku ja Sandra RONKAINEN (Oulu);
Paavo RYHÄNEN (Suhmura);
Hilkka SISSONEN (Suhmura);
Tuula VILMINKO (Helsinki); ja
Heikki MALLAT [mj] (Helsinki).
Yhteensä: 18 Japania ry:n jäsentä.

Valmisteluja: Japania ry:n kevään 2006 jäsenmatkasta tiedotettiin Fin-Nippon Pro Japania -lehdessä ja yhdistyksen verkkosivuilla www.japania.org Ilmoittautumiset tulivat pääosin sähköpostilla. Infotapaamisia ilmoittautuneille pidettiin kaksi, joista ensimmäinen Matkamessujen yhteydessä tammikuussa ja toinen ravintola KoTossa maaliskuun alussa. Kummallakin kerralla nautittiin lounas. Osallistujat olivat pääkaupunkiseudulta. Kauempaa ilmoittautuneita informoitiin sähköpostin ja postin välityksellä. Ravintola KoTon tilaisuuteen osallistui myös Jaana Tiainen Matka-toimisto Oy Areasta, joka vastasi jäsenmatkan teknisestä järjestelystä. Japania ry:ssä jäsenmatkan valmistelut hoiti alusta pitäen Heikki Mallat.

Kokoontuminen lentoasemalla oli lähtöpäivänä klo 14:30 alkaen. Lentoliput ja 'Jookos Japani' -rintatarrat sai kukin vuorollaan lukuunottamatta Oulusta tulevia, joille liput oli postitettu. Jono lähtöselvitystiskille oli pitkä ja kiemurainen. Helsinki-Vantaan lento-asemalla homma tökkii vuodesta toiseen. Sattui sitten vielä niin, että yhdellä ryhmämme jäsenellä oli lentolipussaan nimivirhe. Se asia saatiin korjattua pika pikaa Arean paikallisessa toimistossa. Lähtöselvityksen jälkeen oli entisestään tiukentunut turvatarkastus. Käsimatkatavaroita läpivalaistiin ja niiden sisältöä kaiveltiin. Jopa korkinavaajista joutui luopumaan. Prosessi kuitenkin eteni ja lopulta ostosten ja passintarkastuksen jälkeen huomasi tulleensa lentoaseman uloimmassa päässä olevaan halliin, jonka yhdeltä veräjältä pääsi Finnairin lennolle Osakaan. Aikaa lähtöön oli sen verran, että jokainen ehti vielä nauttia virvokkeita ja käydä vessassa. Mutta sitten tuli kuulutus lennolle AY077 Osakaan, jonka lähtöaika oli 17:20. Täpötäysi kone joutui kuitenkin odottamaan pääsyä kiitoradalle ja lentoon lähes puoli tuntia.

Lento Helsingistä Osakaan sisälsi kaksi ateriaa - illallisen ja aamiaisen - ruokajuomineen, kolme elokuvaa ja runsaasti lukemista. Kaikki tapahtui täyden 'Economy'-luokan ahtaudessa. Tuulet olivat meille suotuisat. Niinpä aikataulu saatiin kiinni ja kone laskeutui jopa etuajassa Osakan kansainväliselle lentokentälle. Maahantulomuodollisuuksien ja noin tunnin bussimatkan jälkeen olimme Osakan pohjoisessa keskuksessa Umedassa, jossa hotellimme - 27-kerroksinen Hotel Granvia Osaka - sijaitsee. Vielä muutaman kadun yli ja niin astuimme sisään hotellin aulaan. Oli keskipäivä lauantaina 25. maaliskuuta. Kävi ilmi, että huoneisiin pääsisimme klo 14 jälkeen, mutta saimme kuitenkin jättää matka-tavaramme jo silloin virkailijoille, jotka lupasivat kuljettaa ne kahteen ryhmämme käyttöön tulevaan huoneeseen. Niin myös tapahtui.

Aloitimme välittömästi ohjelmaan merkityn lyhyen tutustumisen Osakaan. Nousimme hotellirakennuksen ylimmässä kerroksessa olevalle näköalatasanteelle ja katselimme sieltä avautuvia maisemia. Pohjoisen puolella taajaan rakennettu kaupunki jatkui kymmenien kilometrien päässä häämöttäviin vuoriin asti. Etelän puolella katse kohtasi ensimmäiseksi lähellä olevat korkeat rakennukset, joista vanhin on vuonna 1976 valmistunut 30-kerroksinen ympyrätalo, japaniksi 'maru-biru'. Korkeita rakennuksia näkyi myös etäänpänä - jopa niin, että sinänsä mahtavaa Osakan linnaa oli vaikea paikallistaa. Kaiken kaikkiaan kaupunki näytti jatkuvan silmänkantamattomiin. Näkymät tekivät vaikutuksen, mutta kauneutta niistä sai hakea. Sulattelimme ensivaikutelmaamme Osakasta pienellä välipalalla, jonka tarjosi Japania ry.

Siirryimme sitten tutkimaan Umedan maanalaisia kauppakatuja. Ohitimme tavaratalojen maan alla olevat elintarvikeosastot ja vieri vieressä olevat ruokapaikat, kahvilat, muotiliikkeet jne. Päädyimme 'Sanbangai'-nimiseen maanalaiseen ostoskeskukseen, jossa on kanavia ja suihkulähteitä. Ja kun nousimme takaisin maan päälle, olimme Japanin suurimpiin kuuluvan kirjakaupan - 'Kinokuniya' - ovella. Sieltä löytyivät kortit kotimaahan postitettaviksi. Palasimme hotelliin, joka oli vain parin kolmen sadan metrin päässä. Sekä maan alla että maan päällä olimme kohdanneet suuret määrät kiireisiä, mutta hyväntuulisia ja siististi pukeutuneita japanilaisia. Ensi vaikutelma Osakasta oli siten saatu, kun majoituimme huoneisiimme, jotka olivat Hotel Granvia Osakan 22. kerroksessa.

Matkatavarat siis vain sisään, televisio auki ja vessaan. Kylpyhuoneessa oleva WC:n pytty olikin sitten täynnä lisälaitteita ja sitä varsinaista huuhteluvipua sai hakea. Muuten tarjolla oli kaikki, mitä kylpyhuoneessa kävijä suinkin tarvitsee. Näkymä huoneen ikkunasta mykisti: Korkeita taloja iltapäivän auringossa!

Lepohetken jälkeen 'Lyhyt tutustuminen Osakaan' jatkui. Kokoonnuimme hotellin aulassa ja siirryimme samassa rakennuskompleksissa olevalle Osakan rautatieasemalle. Opeteltiin ensin ostamaan lippu paikallisjunaan ja sitten leimaamaan se sekä siirtymään oikealle laiturille. Kaikki meni hyvin ja ennen pitkää oltiin Osakan keskusta-aluetta kiertävän 'Kanjo-sen' -linjan junassa. Tenojin asemalla jouduimme vaihtamaan junaa, koska se juna, jolla olimme lähteneet liikkeelle, oli menossa varikolle. Pian tuli kuitenkin taas juna, johon nousimme jatkaaksemme noin 24 kilometrin kierrosta. Näimme vilahdukselta Osakan linnan ja uudehkon urheiluhallin. Jäimme junasta Temman asemalla ja kurkistimme siinä oleviin pachinko-halleihin, jotka olivat täpö täynnä pelaajia. Musiikki halleissa oli huumaava ja siihen liittyi pelikuulien vinha kilinä.

Torjuaksemme seitsemän tunnin aikaeron aiheuttamaa väsymystä kävelimme ohjelman mukaisesti Tenshinbasin katetun kauppakujan päästä päähän pysähtyen ihmettelemään milloin mitäkin liikettä. Lopulta tulimme Naganoshiman saarelle, joka on Osakan kaupungin hallinnollinen keskus. Kuljimme halki hyvin hoidetun puiston ja näimme vastarannalla olevat sinisestä pressusta väsätyt katokset, joissa majailee asuntoa vailla olevia osakalaisia. Osakan kaupungintalo on muhkea virastorakennus ja sen vastapäätä on Japanin Pankin Osakassa oleva konttori. Paluumatkalla hotellille poikettiin metroaseman vessassa ja etsittiin mieluisa ruokapaikka Umedan maanalaisilta kauppakujilta. Marketista ostettiin vielä evästä hotellihuoneessa naposteltavaksi ja katsastettiin katutasolla vallitsevaa 'lauantai-illan huumaa'. Eikä tässä kaikki: Neljä naista ja kaksi miestä lähti rentoutumaan 'Daitoyo'-saunaan. Oli 'iihana' kokemus! Hotellihuoneeseen ja peiton alle päästiin vasta puolen yön tietämissä.

Joulupukki, muumit ja revontulet olivat herttaiselle pikkutytölle tuttuja asioita Suomesta.

Kokopäivän retkelle Kiotoon lähdettiin Osakan asemalta paikallisjunalla sunnuntaina 26.3. hotellin ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen. Joltain väliasemalta samaan vaunuun tuli nuori pariskunta, jolla oli aivan viehättävä pikku tytär. Häntä ja hänen äitiään jututettaessa kävi ilmi, että he tiesivät Suomesta joulupukin, muumin ja revontulet. Tytöstä otettiin myös runsaasti valokuvia.

Kiotossa tutustumiskohteet olivat Higashi Honganji -temppeli, Nijojo eli Shogunin palatsi puistoalueineen, Kinkakuji -temppeli puistoineen, samoin Ryoanji -temppeli kivipuutarhoineen, Heian Jingu -shintopyhäkkö, Fureikan-käsityömuseo, Gion Corner, Minamiza-kabukiteatteri, Pontochon alue ja Kioton metro. Pitemmät välit kuljettiin taksilla, koska se oli edullista ja nopeutti siirtymistä. Yksi taksi vei neljä ryhmän jäsentä väärinkäsityksen vuoksi ihan muualle kuin piti. Syntynyt jännitys kuitenkin laukesi onnellisesti.

Tyylikäs hymy viehättävältä kimonopukuiselta leidiltä.

Stipendiaattina paikallisessa yliopistossa opiskeleva Niku Sissonen osallistui ohjelmaamme Kiotossa ja vei päivän päätteeksi vanhempansa mukanaan vieraisille japanilaiseen isäntäperheeseensä. Paavo Ryhäsellä ja Hilkka Sissosella oli poikansa järjestämää erikoisohjelmaa vielä maanantainakin. Oululaiset Lea Jämsä sekä Jaana, Saku ja Sandra Ronkainen jättivät Kioton väliin, sillä heillä oli liput sumo-otteluun Osakassa. Arja Kuusisella oli Kiotosta paluun jälkeen tapaaminen japanilaisen ystävättärensä kanssa. Tapaaminen onnistui ja sen lisäksi hän oli kohdannut hotellin hississä joukon yukata-asuisia sumopainijoita. Asuttiin näet samassa hotellissa. Aamiaisella sumotoreja ei kuitenkaan näkynyt.

Maanantaina 27.3. oli vuorossa kokopäivän retki Naraan. Matka alkoi maanalaisen Midosuji-linjan junalla Umedasta Nambaan. Sieltä Naraan jatkettiin Kintetsu-linjan junalla. Osakan ja Naran läänien rajalla on jyhkeä Ikoma-vuori, jonka läpi juna kulkee tunnelissa. Joltakin väliasemalta viereeni istuutui jo iäkkäämpi japanilainen naishenkilö, joka selaili ikebana-lehtiä. Ennen pitkää meidän kesken syntyi keskustelua. Kerroin, että ryhmämme on Suomesta ja senkin, että Osaka-Nara -väli on minulle tuttu vuosien takaa, jolloin asuin lähellä Ikoma-vuorta. Hän puolestaan kertoi olevansa ikebana-opettaja. Jatkoin keskusteluamme kertomalla, että ikebana-opettajia on myös Suomessa ja moni heistä on mukana myös Suomi-Japani -ystävyystoiminnassa. Rouva halusi antaa selailemansa ikebana-lehdet minulle tuotavaksi Suomeen. Yritin torjua sanomalla, että en mitenkään voi ottaa lehtiä, mutta hän sanoi, että hänellä on toiset kappaleet kotona. Siispä otin.

Nara kylpi auringossa ja sää oli helteinen. Kävelimme asemalta Naran puistoon, japaniksi 'Nara koen', ja kohtasimme ensimmäiset peurat. No niille piti tietysti ostaa keksejä. Useita kilometrejä pitkällä kävelykierroksella kävimme Todaiji-temppelissä ja Kasuga Taisha -pyhäkössä. Edellisessä oli suuri Buddhan patsas, jälkimmäisessä loputtomasti kivilyhtyjä. Puistossa kohtasimme myös hiilloksella kypsennettyjen bataattien myyjän. Oli pakko ostaa maistiaiset koko porukalle. Päädyimme lounaalle katetun kauppakujan varella olevaan ravintolaan. Paikka oli lähellä Kintetsun asemaa, mutta kun olimme menossa junaan, niin joukosta puuttui yksi. Ei ku hakemaan ja löytyihän kadonnut lammas, joka oli Markku Lausamo. Ehdittiin juuri ja juuri mukaan samaan junaan muiden kanssa.

Jäimme junasta Nipponbashin asemalla eli yhtä asemaa ennen pääteasema Nambaa. Seurasi lyhyt tutustuminen Osakan eteläiseen keskukseen. Uskaliaimmat jopa tekivät kierroksen paikallisella maailmanpyörällä, joka ei ollutkaan pyöreä, vaan muistutti muodoltaan nollaa. Laitteen mekanismi pani ajattelemaan, että kuinkahan tässä oikein käy. Mutta alas kuitenkin tultiin ja ihan turvallisesti. Umedaan palattiin metrolla. Päivä oli pulkassa, mutta ilta rientoineen odotti jokaista.

Viikon voimassa olevat Japan Rail Passit otettiin käyttöön tiistaina 28.3., kun matkustettiin Shinkansenilla kokopäivän retkelle Hiroshimaan ja Miyajimaan. Japan Rail Pass on näyttölippu, joka tekee junalla matkustamisen Japanissa edulliseksi. Pitkien junamatkojen lisäksi näyttölipulla voi matkustaa myös JR:n paikallis- ja kaupunkilinjoilla. Joitakin poikkeuksia tosin on.

Tulimme Hiroshiman asemalle noin klo 11. Siirryimme aseman edestä Miyajimaan menevään raitiovaunuun, jonka reitti kulkee myös Hiroshiman Rauhan puiston, japaniksi 'Heiwa koen', ohi. Oululaiset jäivät siinä pois, sillä heillä oli omaa ohjelmaa. Oli sovittu, että tavataan asemalla ennen paluumatkalle lähtöä.

Miyajima on temppelisaari, joka sijaitsee merellä Hiroshimasta etelään. Runsaan tunnin kestäneen raitiovaunumatkan jälkeen on vielä lyhyt lauttamatka. Lauttayhtiöitä on kaksi, joista toinen on JR:n; se merkitsee sitä, että sillä käy Japan Rail Pass.

Shintolaisen Itsukushima-pyhäkön 'Torii' eli portti sijaitsee meressä. Laskuveden aikaan portin luo voi kävellä, nousuveden aikaan portti on meriveden ympäröimä. Menomatkalla lautta kulkee portin läheltä niin, että matkailijoilla on mahdollisuus ottaa kuvia siitä myös mereltä päin. Perillä tulijaa ovat tervehtimässä peurat samaan tapaan kuin Narassakin. Lauttasatamasta Itsukushimapyhäkölle on noin puolen kilometrin kävelymatka. Pyhäkön lähellä on niemeke, jossa otetuissa valokuvissa näkyy taustalla pyhäkön meressä oleva portti. Vuoristoisella saarella on monenlaisia nähtävyyksiä ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia. Niihin ei aika kauempaa tulleilla kuitenkaan riitä. Sitä paitsi on myös syötävä. Matkamuistomyyälöiden lomassa on ravintoloita, joista yksi on erikoistunut 'O-konomi-yakiin' eli japanilaiseen 'pitsaan'. Samalla sekä kevyt että täyttävä japanilainen herkku on kuulunut Japania ry:n Japanin jäsenmatkojen ruokalistaan jo pitkään ja kuului myös tällä kertaa. Maistui kaikille!

Hiroshiman pääkohde oli Rauhan puisto, jossa käytiin paluumatkalla Miyajimasta. Puistossa olevien nähtävyyksien lisäksi paikalla on Hiroshiman atomipommista 6.8.1945 kertova museo ja teräsbetoninen raunio, jota kutsutaan nimellä 'Dom'.

Palatessamme Osakaan oli jo pimeä. Kokopäivän retki Hiroshimaan ja Miyajimaan kesti runsaat 12 tuntia. Ei siis ihme, että yksi ja toinen vaikutti uupuneelta. Hyvin me silti jaksoimme!

Keskiviikkona 29.3. ryhmämme pääosan oli määrä siirtyä Osakasta Nagoyaan ja oululaisten jatkaa samalla junalla lähelle Tokiota oman erillisohjelmansa mukaan. Sopiva junayhteys osui keskipäivään, joten saimme kaikki vapaan aamupäivän. Itse käytin pari tuntia kävelläkseni aivan Umedan tuntumassa olevan Ogimachi-puiston suuntaan. Olin asunut niillä kulmilla olleessa asuntolassa puolitoista vuotta. Paljon entistä vuosien takaa oli jäljellä, mutta asuntola oli purettu. Tilalla oli oli asfaltoitu katu. Itketti!

Matka Osakasta Nagoyaan sujuu yksin liikuttaessa runsaassa tunnissa, mutta kun on liikkeellä ryhmänä, aikaa tarvitaan paljon enemmän. Lisäksi meillä oli mukana kaikki matkatavarat, olimmehan vaihtamassa hotellia. Sanoimme 'Sayonara!' Hotel Granvia Osakalle puoli kahdeltatoista ja siirryimme kulkueena JR:n asemalle. Kukin ponnisteli omien kantamustensa kanssa rapuissa, mutta päästiin ihan hyvin laiturille ja junaan, joka vei Shin-Osakan asemalle. Lisää rappuja... Mutta tuota pikaa oltiin kuitenkin hallissa, josta noustaisiin Shinkanseniin. Junamme lähtöön oli kuitenkin aikaa, joten pantiin matkatavarat yhteen kohtaan. Jäin vahtiin ja muut saivat kierrellä hallissa olevia liikkeitä.

Nousimme paikkalippujemme osoittamaan vaunuun ja löysimme meille varatut istuimet. Onnistuimme sijoittamaan myös matkatavaramme vaunun viimeisen istuinrivin takana olevaan tyhjään tilaan. Kaikki oli siis hyvin. Mielihyvää täydensi myyntikärry virvokkeineen ja pikkupurtavineen. Panimme merkille, miten kohteliaasti ja syvään myyjätär kumarsi vaunuun tullessaan ja siitä poistuessaan. Saimme komeat kumarrukset myös konduktööriltä.

Juna pysähtyi Kiotossa ja Maibarassa ennen saapumistaan Nagoyaan. Oululaiset jatkoivat matkaansa, me muut jäimme pois. Kuljimme matkatavaroinemme kulkueena läpi suuren asemahallin. Päästyämme ulos ja tarkistettuamme, että kaikki olivat mukana, jatkoimme samaan malliin parin kadunkulman ohi ja olimmekin sitten perillä. Ekimae Mont Blanc Hotel toivotti meidät tervetulleeksi. Majoituimme ja lyhyen tauon jälkeen palasimme aulaan aloittaen ohjelman mukaisen lyhyen tutustumisen Nagoyaan.

Tutustumiskohde oli Nagoyan linna. Parin kilometrin päässä olevaan kohteeseen mentiin takseilla, joihin noustiin aseman edestä. Nagoyan linnan määräsi rakennettavaksi 1600-luvun alussa sotilashallitsijaksi, japaniksi 'shogun', noussut Ieyasu Tokugawa. Linna valmistui vuonna 1612. Alkuperäinen linna tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa toukokuussa 1945. Nykyinen rakennus on jäljitelmä 1950-luvun lopulta. Katonharjaa koristaa kaksi kultaista delfiiniveistosta. Kirsikat linnan alueella olivat puhkeamassa täyteen kukkaan. Linnassa oli esillä runsaasti historiallista aineistoa.

Palasimme linnasta Nagoyan asemalle takseilla ja ryhdyimme etsimään mahtavasta rakennuskompleksista illallispaikkaa. Löysimme kokonaisia kerroksia, joissa oli ravintola ravintolan vieressä. Asiakkaita houkuteltiin näyttävin vitriiniesittelyin. Lopulta yksi paikoista oli kaikkien mieleen ja ryhmä meni sisään. Vapaita pöytiäkin oli, joten ei ku tekemään tilauksia. Tyttö naputteli tilaukset elektroniseen laitteeseen pöytäkohtaisesti ja kohta meille tuotiin juomaa ja ruokaa. Myös laskut tulivat pöytäkohtaisesti ja ne maksettiin poislähtiessä ovensuussa olevalla kassalla.

Nagoyan asema on rakennuskompleksina yhdistelmä tavarataloja ja hotelleja ym. Uudet tornit ovat 245 metriä korkeat.

Koitti sitten torstai 30.3. ja edessä oli kokopäivän retki Iseen ja Tobaan. Hotellissa nautitun aamiaisen jälkeen kiirehdimme Nagoyan asemalle. Japan Rail Passilla laiturille ja kioskin kautta 2-vaunuiseen paikallisjunaan. Runsaan tunnin kestäneen matkan aikana ohitettiin mm. F1-kilpailuista tunnettu Suzuka. Kahden aseman, Yokkaichin ja Tsun, väli ei kuulu Japan Rail Passin piiriin, joten siitä joutuu suorittamaan lisämaksun. Konduktööri keräsi meiltä jokaiselta 550 jeniä. Paluumatkalla käytimme kiertotietä ja kuljimme Kameyaman kautta.

Isessä on shintolaisuuden arvostetuimpiin pyhäkköihin kuuluva 'Ise Jingu', joka on omistettu auringonjumalatar Amaterasulle. Rakennuksia on laajalla alueella. Lähinnä Isen asemaa on 'Naiku' - niminen osa, joka on kävelymatkan päässä. Se oli tutustumiskohteemme.

Retkeä jatkettiin puolilta päivin Isestä Tobaan menevällä junalla. Perille päästyämme suunnistettiin Mikimoton helmisaarelle. Taisi muuten olla matkan kallein tutustumiskohde; yksin pääsymaksu oli 1.500 jeniä. Puhumattakaan sitten ostoksista, joita myös tehtiin. Käyntiin kuului simpukoita sukeltavien naisten, japaniksi 'ama', show, tutustuminen helmiviljelyyn elinkeinona sekä laaja helmien käytön historiaa ja nykypäivää esittelevä näyttely. Helmimyymälä oli kuitenkin se, jossa aikaa kului eniten. Ostipa sitten tai ei, niin oli mielenkiintoista tutustua kaikkeen tajollla olevaan. Jo korujen hintahaarukka muutamasta tuhannesta jenistä kymmeniin miljooniin jeneihin teki vaikutuksen.

Lounas paikallisessa ravintolassa venähti sen verran, että palatessamme Nagoyaan oli jo pimeä. Paluumatkaa pidensi kiertotie ja siihen liittyneet junanvaihdot. Kameyaman asemalla junaa odotellessa pidettiin matkaamme koskeva palaveri.

Maaliskuun viimeisenä päivänä - perjantai 31.3. - nautimme aamupäivän vapaa-ajasta. Seuraava kohteemme oli kylpyläkaupunki Ito Izun niemimaalla ja yöpyminen siellä perinteiseen japanilaiseen tapaan ryokanissa. Oli kuitenkin tarkoituksenmukaista viedä pääosa matkatavaroista säilytykseen Tokion päärautatieasemalle. Miksikö? No - yhtäältä ei olisi ollut järkevää raahata laukkuja Itossa asemalta ryokaniin ja takaisin. Toisaalta - vaikka asemilla on säilytyslokeroita pilvin pimein, niin valtaosa on niin pieniä, että niihin ei mahdu matkalaukku. Ja sitten ne isot, jos niitä jossain on, ovat yleensä käytössä. Mutta Tokion päärautatieaseman perukoilla on säilytys, jota hoidetaan ihmisvoimin. Laukku kuin laukku mahtuu sen tiloihin.

Ryokan Baumhalle Wakatake.

Sää suosi, sillä junamme ohittaessa Fuji-vuorta, vuori näkyi koko komeudessaan. Palasimme Tokiosta Atamiin, jossa vaihdoimme Iton suuntaan menevään näköalajunaan. Ja täydessä kukassa olevia kirsikkapuita ihaillen saavuimme illansuussa perille Iton. Ryokan Baumhalle Wakataken emäntä Taka Takahashi, toivotti meidät tervetulleeksi ja opasti sisätiloihin.

Sipsuttelimme ryokanin käytävillä ja portaissa talon tohvelit jalassa, sillä omat ulkojalkineemme olimme jättäneet ovensuussa oleville hyllyille. Huoneemme olivat tatami-lattiaiset, joten siellä liikuttiin sukkasillaan. Ryokan Baumhalle Wakatakessa oli niin paljon huoneita, että majoituimme kahden hengen huoneisiin samaan tapaan kuin hotelleissakin. Kukin huone oli itse asiassa huoneusto, johon kuului eteinen, huone ja kuisti. Useimmissa huoneustoissa oli myös oma WC. Tossujen lisäksi talo tarjosi puuvillaiset yukatat ja vielä villakankaasta ommellut päällyskimonot. Sinänsä hatarissa huoneissa oli tehokas lämmityslaite.

Sovittiin emännän kanssa illan aikataulusta. Ensin kylpyyn ja sitten illalliselle. Miehille ja naisille oli omat kylpytilansa, joten ennen pitkää kaikki olivat kaulaa myöten melko kuumassa vedessä. Miesten puolella viisi ei niin pienikokoista suomalaismiestä lekotteli ja rentoutui yhtä aikaa samassa altaassa. Hyvin mahduttiin.

Ryokan Baumhalle Wataken emäntä Taka Takahashi (vas.) ja apuna ollut naapurin rouva.

Illallinen Ryokan Baumhalle Wakatakessa on emännän taidonnäyte. Ruokalajeja on runsaasti ja kattaus on silmäähivelevä. On kylmiä ja pöydässä kuumennettavia ruokia - kalaa monessa eri muodossa, arvokasta jättiläisrapua, vihanneksia, juureksia, keittoa, riisiä ym. Juomaksi tarjolla oli vettä, olutta ja vihreää teetä. Puikoilla syöden illallinen vie aikaa puolestatoista kahteen tuntiin. Mutta itsensä hemmotteluhan sopii kaikille.

Emäntä oli antanut luvan järjestää 'jatkot' ryokanin kokoushuoneessa. Nyyttikestien eväät käytiin hakemassa läheisestä marketista. Sitten kokoonnuttiin niitä nauttimaan ja pitämään hauskaa. Jokainen sai kertoa Japani-kiinnostuksestaan ja lisäksi oli improvisoitua laulu- ym. ohjelmaa. Yhdessäolo jatkui yli puolen yön. Uni tatamille levitetyillä futoneilla ja pää 'sobamakura'-tyynyllä sekä käynti aamukylvyssä hoitivat mahdolliset sivuvaikutukset niin hyvin, että uusi päivä ryokanin runsaalla aamiaisella alkoi ongelmitta. Tapasimme toisemme virkeinä ja hyväntuulisina. Oli lauantai 1.4. 'Aprillipäivä'.

Izun niemimaan itäisella rannalla sijaitseva Ito vaalii kylpyläkaupunkiperinnettä ylläpitämällä ryokan-museota, johon tutustuimme lyhyen kiertokävelymme aikana. Muita kohteita olivat William Adamsin patsas, kappale Tyynen valtameren rantaa ja kauppakuja, jonka liikkeet olivat juuri avautumassa.

Ennen lähtöä Tokioon tehtiin impulssiostoja, sillä moni halusi mukaansa 'sobamakura'-tyynyn. Kaupat tehtiin ryokanin lähellä olevassa vuodevaateliikkeessä.

Mutta puolelta päivin oli sanottava hyvästit ryokanin emännälle ja Iton kaupungille. Erikoisjuna 'Odoriko' vei meidät Tokion päärautatieasemalle, josta noudimme säilytyksessä olevat matkatavaramme, ja jatkoimme 'Yamanote'-linjan junalla kohti Ikebukuroa. Hotelliimme - Dai-ichi Inn Ikebukuro - saavuimme klo 14 tienoilla. Majoittumisen ja lyhyen lepotauon jälkeen Tokio kutsui...

Suunnistimme koko joukko hotellista vieressä olevalle Ikebukuron asemalle. Oli tarkoitus matkustaa Japan Rail Passilla, joten etsimme JR:n alueelta oikean laiturin. Ohjelmassa ollut lyhyt tutustuminen Tokioon tarkoitti käyntiä Shinjukussa. Jos Ikebukuron asema on suuri, niin Shinjukun asema on vielä suurempi. Oli opiskeltava yhdessä perille päästyä, miten palataan takaisin Ikebukuroon, jos joku sattuu illan mittaan jäämään pois ryhmästä.

Ensiksi tutustuimme Länsi-Shinjukuun, joka tunnetaan pilvenpiirtäjistään. Pienen harhailun jälkeen löysimme Sumitomo-rakennuksen, jonka ylimmissä kerroksissa - kerrokset 49-52 - on näköalatasanne ja kymmeniä ravintoloita. Katsoimme Tokiota auringon kullatessa maisemaa - ja syötyämme - uudelleen, kun kaupungin valot loistivat pimeydessä. Kumpikin visio oli vaikuttava. Myös illallisemme onnistui eikä se edes ollut kallis.

Itä-Shinjukun puolelle onnistuimme löytämään maanalaisen läpikulun aseman sivulta. Kun sitten nousimme katutasolle, väen paljous mykisti meidät suomalaiset täysin. Teimme lyhyen kävelylenkin Kinokuniya-kirjakaupan Shinjukun myymälän suuntaan, mutta sen jälkeen kaikki olivat valmiit palaamaan hotelliin.

Hotellimme ovensuussa on ympäri vuorokauden avoinna oleva elintarvikekauppa. Sitä vastapäätä on internet-kahvila, josta hoitui yhteydenpito Suomeen. Lisäksi Ikebukuron asema, jonka välittömässä läheisyydessä Dai-ichi Inn Ikebukuro -hotellimme sijaitsee, kätkee tiloihinsa Tobu- ja Seibu-nimiset tavaratalot, joista Tobun sanotaan olevan Tokion suurin. Lisäksi tavaratalot Mitsukoshi itäpuolella ja OiOi länsipuolella ovat aivan aseman tuntumassa. Myös elektroniikka- ym. tarjousmarketteja on alueella runsaasti. Ja kaikkia muitakin liikkeitä on. Tutkailtavaa siis riittää ihan kävelymatkan päässä. Eikä nälkääkään tarvitse nähdä, sillä alueella on jos jonkinlaista ruokapaikkaa. Ja löytyypä lähistöltä jopa itsepalvelupesula.

Viehätyin Ikebukuron monipuolisuudesta jo vuosia sitten, kun kävin Tokiossa yksityishenkilönä. Ja siitä alkaen olen suosinut sitä myös vetämieni ryhmien pysähdyspaikkana Tokiossa. On löytynyt hinta-laatu vertailussa sopivia hotelleja, joista Dai-ichi Inn Ikebukuro on nyt ollut yhteistyökumppanina pisimpään. Ja yhteistyö jatkuu edelleen.

Marimekon mainos Harajukun asemalla.

Hotellissa sunnuntaina 2.4. nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme kokopäivän tutustumiskierrokselle Tokioon. Mukana olivat myös oululaiset, jotka palasivat omalta erillisohjelmaltaan. Lähdimme liikkeelle Yamanote-linjan junalla suuntana Harajukun asema. Jäätyämme junasta huomasimme radan varressa Marimekko-mainoksen. Ensimmäinen kohde oli Meiji Jingu, keisari Meijille omistettu shintopyhäkkö, joka sijaitsee suuren puiston keskellä. Seuraava kohteemme oli nuorisomuotikatu Harajukun aseman vastakkaisella puolella. Putiikkeja on kävelykadun kahden puolen todella paljon ja valikoimia riittää!

Aivan nuorisomuotikadun vieressä piti olla Togo-pyhäkön antiikkimarkkinat. Mutta eipäs niitä sinä sunnuntaina ollutkaan.

Fantasia-asuisia cosplay-tyttöjä Harajukussa.

Oriental Bazar oli seuraava kohde, joka tuntui kiinnostavan kaikkia. Ostoksia, ostoksia, ... Sitten käytiin kahvilla ja vessassa. Palattiin Harajukun asemalle, jossa kuvattiin Tokion olympialaisiin valmistunutta urheiluhallia ja fantasia-asuihin pukeutunutta cosplay nuorisoa.

Tokioon tutustumisemme jatkui käynnillä kansainvälistä kiistaa herättäneellä Yasukuni-pyhäköllä, joka vaalii sodissa kaatuneiden muistoa. Kiistaa aiheuttaa se, että sankarivainajien joukossa on myös joukko sotarikollisuudesta tuomittuja. Paikalla kukkivat kirsikat ja väkeä oli tungokseen asti. Shintopyhäkön vitriineissä oli ikebana-näyttely.

Oli jo iltapäivä, kun tulimme Tokion päärautatieasemalle. Oli tarkoitus kävellä asemalta keisarin palatsialueen kautta Hibiyan puistoon. Niin tapahtuikin, joskin panimme merkille, että aamun sääennustus, joka lupasi illaksi sadetta, näytti olevan toteutumassa. Taivas oli mennyt pilveen.

Lounaasta Hibiyan puistoravintolassa oli pakko luopua, koska paikka oli täynnä ja jono ulottui pitkälle. Teimme siis sen, mikä muutenkin piti tehdä eli poikkesimme Hotel Imperialiin, joka on Tokion vanhin ja kuuluisin länsimainen hotelli heti Hibiyan puiston vieressä. Puisto puolestaan on Tokion ensimmäinen länsimainen, joka avattiin yleisölle aivan 1900-luvun alussa. Oli tarkoitus vain katsastaa paikka - ja käydä vessassa, jos oli tarvetta. Mene tiedä, tallensivatko hotellin valvontakamerat käyntimme? Mitään poikkeuksellista ei ilmaantunut mennessämme hotellista takakautta ulos.

Mutta nälkä kurni mahaa. Ratkaisu siihen löytyi yllättäen aivan läheltä. Kaiken luksuksen lomassa näet sinnitteli vaatimaton 'raamen' ravintola. Asiakas saa makaroonia liemessä, jossa on sitten lisukkeena possunlihaa tms. Vein porukan sisään. Paikka oli lähes täynnä asiakkaita, mikä kieli ruuan laadusta hyvää. Saimme paikat ja nautimme raamenimme ja oluemme. Alkuhämmennys meni ohi ruokailun aikana. Itse asiassa uskon, että moni muistaa juuri tämän aterian yhtenä Japanin matkansa kohokohtana.

Olimme sitten tulossa Ginzalle, kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat putoilla. Päämäärämme oli Kabukiza, Tokion klassinen kabukiteatteri. Alun perin piti vain katsastaa paikka ja ohjelma, mutta kun seuraava jakso oli juuri sopivasti alkamassa, niin valtaosa päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen saman tien. Me muut palasimme hotellille. Sateenvarjoa tarvittiin sitten pitkin iltaa ja aika ajoin sade oli melko rankkaa.

Kaikki mitä näimme ja koimme Tokiosta oli Tokiota, mutta Tokio on niin valtava kohde, että siihen tutustuminen vaatisi aikaa vähintään viikon. Sopii siis jatkaa seuraavalla kerralla.

Maanantaina 3.4. Japan Rail Passimme oli voimassa viimeistä päivää, joten edessä oli kokopäivän retki. Kohde kuitenkin vaihtui. Sendain sijaan suunnistimme Japanin sisämaahan, sillä halusimme nähdä vuoristoa.

Fuji-Yoshida on pieni kaupunki Fuji-vuoren pohjoispuolella ja sieltä Fuji näkyy yleensä hyvin. Niin tapahtui nytkin. Siinä se kylpi auringonpaisteessa koko komeudessaan.

Muita pysähdyspaikkoja olivat Kofu, Matsumoto ja Nagano. Maisemat olivat paikoin jylhät - oli vuoria ja rotkoja - mutta paikoin hyvin leppoisat - näimme esimerkiksi viinitarhoja. Vuoden 1998 talviolympialaisista tunnetussa Naganossa tehtiin lyhyt kävelykierros, mutta käyntiin sen päänähtävyydellä - Zenkoji-temppeli - aikamme ei riittänyt. Palasimme Tokioon Shinkansenilla, joka kulki vuoristossa pitkät tovit tunnelissa. Illan pimetessä palasimme hotelliin.

Viimeinen päivä Tokiossa - tiistai 4.4. - oli varattu omaan käyttöön. Aamuvarhaisella osa porukasta kävi kalatukkutorilla Tsukijissa. Myöhemmin aamupäivällä johdattelin muutaman ryhmän jäsenen Akihabaran elektroniikkamarketeihin ja sen jälkeen Asakusa Kannon -temppelille. Joillakin päivä jatkui jokiristeilyllä.

Minulla itsellänikin oli toimitettavia asioita. Oli käytävä valtion julkaisumyymälässä, Kinokuniya-kirjakaupassa, origamipapereita myyvässä tukkuliikkeessä, Soile Paasosen keramiikkanäyttelyssä 'Japanese Clay in My Way', jne. Kohteet sijaitsivat eri puolilla Tokiota ja niiden välimatkat olivat huikeita. Käsitin, että en ehtisi tehdä kaikkea. Joistakin oli pakko luopua. Tein sen, minkä ehdin ja jaksoin sekä menin lopulta illan tullen saunaan. Hotelliin palasin sitten virkistyneenä.

Paluumatkalle lähdettiin keskiviikkona 5.4. jo klo 5:45. Aluksi siirryimme matkatavaroinemme Dai-ichi Inn Ikebukuro -hotellista kävellen hotelli Holiday Inn Metropolitaniin. Sieltä nousimme Naritaan vievään lentokenttäbussiin. Matkalla nautimme evääksi laitetun aamiaisen. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Kirsikat olivat yhä kukassa. Välillä bussi kulki kerrostalojen ylimpien kerrosten korkeudella, niin että näkymät olivat mahtavat. Välillä se sitten sukelsi maan alle ja matkustaja sai tuijottaa omaa kuvaansa bussin ikkunasta tunnelin seinä taustana.

Naritan Terminaali 2:een saavuimme hieman yli klo 8. Lähtöselvitys alkoi klo 8:30. Olimme siis ensimmäisten joukossa. Kun sitten kaikkien tarkastusten ja ostosten jälkeen päädyimme lähtöaulaan, ehdimme nähdä Finnairin koneen laskeutumisen ja ihmiset, jotka siitä poistuivat. Kotvan kuluttua oli meidän vuoromme astua koneeseen ja aloittaa paluulento AY074 Helsinkiin.

Edellä on kerrottu pääkohdat Japania ry:n kevään 2006 jäsenmatkasta Japaniin. Näkökulma on matkanjohtajan. Kertomus on kuitenkin vain runko, johon jokaisella mukana olleella on tarjota omat lisänsä. Kiitos suurenmoisesta matkaseurasta kaikille. Yhdessä kokien Japanista tuli meille aito elämys! [HM]

Japanian yhteystiedot